• Etusivu
• Uutiset

Jussi Salminen, aloitetaan ajankohtaisimmalla. Onnea vuoden 2019 tiedottaja –palkinnosta. Pähkinäkuoressa, miten tullaan vuoden tiedottajaksi? 

– Kiitos, lämmittää erityisen paljon saada tunnustus nimenomaan urheilutoimittajien taholta, jonka eteen olen tehnyt paljon töitä. Ilmeisesti siitä on ollut paljon apua urheilutoimituksille, että olen tuottanut niille paljon materiaaleja ja taustatietoja uintiurheiluun liittyen, ja mahdollisimman valmiissa muodoissa. Ehkä se on siis asiakaspalvelun ja asiantuntijuuden onnistuneen yhdistelmän ansiota.

Olet ollut 13 vuotta Uimaliiton tiedottajana. Tuona aikana on koettu melkoinen murros digitalisaation myötä. Miltä muutos on näyttänyt sinun arjessasi tiedottajan työssä? 

– Alussa oli Uinti-lehti ja kepeät nettisivut, ei mitään somea. Kyllä isoin muutos on ollut se, että järkevin päätös oli luopua printtimediasta kolme vuotta sitten, jotta digitaaliset kanavat saavat vaatimansa resurssit ja volyymin, tai edes osan siitä. Ei ole ollut kunnia olla lopettamassa yli 60 vuotta ilmestynyttä lehteä, sillä joillekin se oli erittäin tärkeä media. Silti, päätös oli oikea, ja sen osoittaa nykyinen sosiaalisen median ja nettisivujen voima.

Jos katsot eteenpäin esimerkiksi olympiadeittain 4-8 vuoden päähän. Miltä Uimaliitto ja työ tiedottajana näyttää tuolloin? 

– Eli vuonna 2024 ja siitä eteenpäin, Uimaliittohan on edelleen seurojaan varten ja edistämässä seurojen elinvoimaisuutta niin, että joka niemessä ja notkossa uimaseurat ovat varteenotettavia kumppaneita esimerkiksi kunnille ja paikallisille yhteisöille, ja uimaseurat olisivat uintiliikunnan ykkösasiantuntijoita. Ja mitä tiedottajan työhön tulee, niin silloin meillä on toivottavasti lajeillemme paljon enemmän ansaittua näkyvyyttä ja se toki vaikuttaa myös tiedottajan työn kulmaan.

Tarinoita on matkan varrelta paljon. Mikä on tähänastisen urasi ikimuistoisin hetki? 

– Omalta työuraltani se on 2. elokuuta 2013 Barcelonan illasta. Matti Mattsson ui yllättäen MM-pronssia. Paikalla ei ollut yhtään suomalaista toimittajaa ja siitähän alkoi niin Matilla kuin tiedottajalla melkoinen rumba. Muistan, kun Kaj Kunnas seurasi Suomesta käsin uutisvirtaa, ja soitti liikuttuneena minullekin jossain välissä ihan vain fiilistelläkseen. Pääsin lähtemään joskus iltakymmenen aikaan uimahallilta ja meillä oli valmentajien kanssa liput Camp Noulle FC Barcelonan peliin. Näin matsista ehkä viimeisen puoli tuntia.

Jos sinun pitäisi nostaa urasi varrelta esiin yksi uintiurheilija, kuka se olisi ja miksi? 

– Hanna-Maria Seppälä. Hanskin suoritus Pekingin olympialaisissa on vertaansa vailla minun työurani aikana, vaikka itse olin silloin vielä täysi untuvikko, enkä kisoissa edes mukana. Senkin jälkeen on koettu hienoja hetkiä Hanna-Marian erittäin sitoutunutta ja ammattimaista tekemistä seuraten, ja sisältöjä tehden. Arvostan häntä urheilijana todella paljon.

 

Katso Salmisen videovastaukset Uimaliiton Instagramista @uimaliitto.