Jokin aika sitten eräässä johtamiskoulutuksessa minulta kysyttiin, kuinka motivoin itseäni Uimaliiton toiminnanjohtajan tehtävässä, kun en ole ”laji-ihminen”? Tämä oli mielestäni mielenkiintoinen näkökulma, ja kuvaa hyvin sitä asetelmaa ja ajatusta, joka jollain tavalla edelleen edustaa urheilumaailman työtehtäviin liittyvää laji edellä -ajattelua.
Lähestyn asiaa kahdesta näkökulmasta, joita pidän kysymyksen kannalta keskeisinä: johtamisen ammatillisuus sekä operatiivisen ja luottamusjohdon välinen roolitus.
Koen, että johtaminen on vaativa ammatti, jossa ei koskaan tule valmiiksi. Se edellyttää erilaisia taitoja ja osaamista, kuten muutkin ammatit, eikä se sovi kaikille.
Lajitausta, rakkaus lajiin tai urheilu-uran meriitit eivät yksinään tee henkilöstä pätevää johtotehtäviin vaan lisäksi tarvitaan ammattitaitoa ja kykyjä tehtävään, joita tämän päivän nopeastikin muuttuva toimintaympäristö jatkuvasti haastaa. Toki on hyvä muistaa, että edellä mainitut asiat eivät myöskään sulje toisiaan pois.
Ennen nykyistä tehtävääni Uimaliiton toiminnanjohtajana olen toiminut useita vuosia johtotehtävissä laajasti järjestökentällä, ja kokemukseni perusteella johtamisessa on paljon yhteisiä ja yleisiä lainalaisuuksia organisaatiosta tai toiminnasta riippumatta.
Omassa johtamisfilosofiassani kaiken perusta on toimiva organisaatio, jossa on ammattitaitoinen, hyvinvoiva ja motivoitunut henkilökunta. Ilman sitä on turha odottaa luovia ratkaisuja tai hyviä tuloksia. Osaava johtaja etsii tiimiinsä erilaisia osaajia, jotka täydentävät kokonaisuutta. Ammattilaisia on oltava valmis rekrytoimaan ennakkoluulottomasti, ja onkin tärkeää, että myös urheilussa on rohkeutta etsiä osaajia tutun urheiluyhteisön ulkopuolelta.
Toimiva johtajuus on keskeisessä roolissa henkilökunnan sitoutumisen, viihtyvyyden ja suorituskyvyn lisäämisessä. Hyvä johtaminen on luottamusta, arvostusta, kuuntelemista, avoimuutta, yhdenvertaisuutta ja tiimityötä. Onnistuessaan johtaja saa porukan ympärillään kukoistamaan.
Toinen merkittävä asia on operatiivisen ja luottamusjohdon välinen hyvin toimiva roolitus ja työnjako. Se on välttämätöntä linjakkaan ja sitä kautta tuloksekkaan johtamisen näkökulmasta. Urheilussa kun on perinteisesti ollut luottamusjohdossa vahvoja persoonia, jotka ovat olleet aktiivisia myös operatiivisiin asioihin liittyen.
Oman roolini näkökulmasta selkeä työnjako ja vastuut luottamusjohdon suuntaan ovat keskeisiä niin arjen johtamisen kuin strategisten tavoitteidenkin saavuttamisen kannalta. Näiden merkitys korostuu erityisesti vaikkapa kokonaisvaltaisen muutosvaiheen aikana.
Se, että urheiluun kuuluu vahva intohimo, sitoutuneisuus ja merkityksellisyys, eivät ole ristiriidassa edellä mainitsemieni asioiden kanssa. Päinvastoin taitava johtaja osaa kääntää nämä asiat toiminnan vahvuudeksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että muuttuva maailma vaatii koko ajan enemmän myös johtajuudelta niin osaamisen kuin vaikkapa henkilöstön motivoinnin kannalta. Tämän asian viimeksi kulunut vuosi on varmasti jokaiselle johtamistehtävissä olevalle osoittanut.
Mitä sitten vastasin kirjoitukseni alussa mainitsemalleni kysyjälle?
Minua motivoi halu johtaa. Siihen tehtävään minut on palkattu ja koen, että minulla on siinä annettavaa. Joissain tilanteissa se, etten ole ”laji-ihminen” on ollut jopa eduksi. Uintiurheilun substanssiosaaminen puolestaan löytyy liittomme monipuolisesta asiantuntijaporukasta, jossa meillä on hyvä kokonaisuus laji- ja urheiluosaamista sekä ammattitaitoa urheilukentän ulkopuolelta. Lisäksi tarpeen mukaan hyödynnämme jäsenseurojamme, valmentajia, urheilijoita ja muita sidosryhmiä.
Sanna Airaksinen
toiminnanjohtaja
Suomen Uimaliitto