Kuva: Jani Puustinen
Avovesiuimari Jani Puustinen rakastaa lajissaan sitä vapautta, jota hän pääsee kokemaan vedessä. Puustisen mukaan siihen jää heti koukkuun.
Vuonna 1984 uintiuransa aloittanut Puustinen on ehtinyt uida sekä altaassa että avovedessä. Hän on aina pitänyt pitkien matkojen uinnista. Jo radoilla hän ui mielellään 800 sekä 1500 metrin matkoja. Pisin matka avovedessä Puustisella on 24 kilometriä.
– Ennen näin pitkää matkaa täytyy tehdä pitkiä peruskuntotreenejä, että varsinkin olkanivelet tottuvat. Iho kärsii, kun on pitkiä aikoja vedessä sekä tasapainoelimet rupeavat heittelemään pitkään uintiasennossa ollessa, joten sietokykyä täytyy paljon harjoittaa, Puustinen avaa.
Uinti Turkua edustava Puustinen treenaa useamman kerran viikossa. Vesitreenejä hänelle kertyy noin kuudesta seitsemään kertaa viikossa. Joskus näitä voi olla jopa kymmenen, mutta Puustinen on yrittänyt pitäytyä vähemmässä. Salilla lihaskuntoa hän harjoittaa kolme kertaa viikossa sekä kerran viikossa hän tekee jonkin pidemmän lenkin juosten tai pyörällä.
Vuosi 2020 toi mukanaan harrastamisen hyvät että huonot puolet
Vuonna 2020 kun koronan myötä kaikki suljettiin ja pyrittiin välttämään ihmiskontaktia, oli tämä kuin merkki Puustiselle. Avovesiuinnissa hän pääsi olemaan yksin eikä tarvinnut pelätä törmäävänsä keneenkään. Tästä lähtien hän on keskittynyt pelkästään avovesiuintiin.
Näihin samoihin aikoihin Puustinen koki olevansa elämänsä kunnossa. Koronasulun takia kaikki kisat kuitenkin peruttiin, joten hän ei päässyt näyttämään kuntoaan kisoissa. Puustinen sairastui myös itse koronaan, jonka vuoksi hänelle tuli iso tapakatti treenaamiseen.
– En oikein tiennyt mitä kehossani tapahtui koronaa sairastaessa. Minulla meni kaikki arvot ihan sekaisin, treenasin itseni ylikuntoon, joka oli minulle sekä psyykkisesti että myös fyysisesti suuri takaisku. Minulla meni treenillisesti noin vuosi hukkaan, Puustinen avaa.
– Hain lääkäriltä apua, että sain itseni kuntoon. Piti vain tehdä itselleen selväksi, että pitää treenata paljon vähemmän, kuin mitä olisin tahtonut ja levätä taas niin paljon enemmän, Puustinen jatkaa. Perhe sekä läheiset olivat kyseisenä vaikeana aikana Puustiselle todella iso tuki.
– He auttoivat todella paljon. Olen onnellinen, että he olivat tukenani tuolloin, Puustinen toteaa.
Uusia harrastajia lajin pariin
Avovesiuinti on siinä mielessä hyvä laji, sillä sitä voi harrastaa kuka vain uintitaitoinen henkilö, missä vain avovedessä. Aina on kuitenkin hyvä olla mukana henkilö, joka tietää ja on ennenkin uinut avovedessä, kun on aloittamassa harrastusta. Puustisen mukaan on myös tärkeää olla hyvä ja oikeanlainen varustus. Hän ei missään nimessä lähtisi avoveteen ilman uimarinpoijua, joka auttaa muita vedessä kulkijoita havainnoimaan sinut. Tämän kirkkaan värisen poijun sisälle voi esimerkiksi ottaa mukaansa energiapatukoita sekä puhelimen.
– Siihen nojatessa voi myös ottaa tarvittaessa taukoja uimisesta, Puustinen kertoo.
Suunnistaminen avovedessä voi olla alkuun hankalaa ja tätä täytyy harjoittaa. Netistä voi ennen uintia tutkia minkälainen rantaviiva alueella on. Pääosin uiminen avovedessä on pelkkää havainnointia sekä omien merimerkkien tekemistä.
– Täytyy tehdä itselleen oma ”google maps” päähän, Puustinen naurahtaa.
Jo pitkän uran uinnissa tehneellä Puustisella ei kiinnostus ja motivaatio lajia kohtaan ole hiipumassa. Halu pärjätä vedessä on todella kova.
– Olen rata- sekä avovesipuolelle edelleen ihan maailmankärkeä ikäluokassani. Kun näkee että kummassakin pärjää hyvin, nostattaa se motivaatiota entisestään, hymyilee Puustinen.
Puustinen toivoo, että saisi omalla esimerkillään aikaan jonkinlaista ”boomia” avovesiuinnissa ja saisi myös nuoria mukaan kiinnostumaan lajista.
– Olisi kiva, jos lajissa olisi enemmän harrastajia. On kuitenkin hienoa nähdä nuoria (Louna Kasvio sekä Leonie Tentzer), jotka pärjäävät avovedessä, Puustinen iloitsee.
Tutustu avovesiuimarin muistilistaan Uimaliiton sivuilla.
Kirjoittaja: Laura Henriksson