• Etusivu
• Uutiset

Kerran kuussa julkaistava Kysy urheilijalta antaa faneille mahdollisuuden esittää kysymyksiä uintiurheilijoille. Nyt vuorossa on parauinnissa menestynyt kaksinkertainen paralympiauimari, 28-vuotias Meri-Maari Mäkinen Vantaalta.

Milloin aloitit uinnin harrastamisen ja kilpailemisen?

Aloitin uinnin erityisuintiryhmässä 7-vuotiaana fysioterapeuttini ehdotuksesta. Aloitin kisaamisen heti 8-vuotiaana, mutta aluksi kävin ainoastaan erityisuintikisoissa. Ensimmäiset kisani olivat liikunta-, näkö- ja kehitysvammaisille järjestetyt Espoonlahden uinnit. Näitä kisoja järjestetään edelleen Espoossa, ne ovat hyvä ensimmäinen askel kohti kilpauintia! 

Oletko kilpaillut muissa lajeissa?

Vammaisurheilussa ainoastaan uinnissa. Harrastin nuorempana myös ratsastusta ja salibandyä. Salibandyä pelasin vammattomien lasten kanssa. Pelaaminen jäi kuitenkin iän myötä, kun muut kehittyivät minua paljon paremmiksi. 

Kuinka paljon harjoittelet viikossa, altaassa ja kuivalla?

Koska minulla on cp-vamma, eli hermostollinen vamma, harjoittelumääräni vaihtelevat hyvin paljon. Palautumiseen vaikuttaa esimerkiksi paljon perusarjen muu kuorma. Huonompina tai palauttavina viikkoina voin harjoitella ainoastaan viisi kertaa viikossa. Kovina tai normaaleina viikkoina uin seitsemän kertaa ja teen kaksi voimaharjoitusta salilla.

Tunteina tämä tarkoittaa 8-16 tuntia. Tästä ajasta salin puolella menee noin 2,5-3 tuntia. Vielä saliharjoittelun lisäksi teen aina ennen allasharjoittelua 10-30 minuuttia aktivoivaa kuivaharjoittelua/liikkuvuutta.

Mikäli upotus ei näy yläpuolella, voit katsoa sen täältä.

Keksitkö soveltavat harjoitukset itse esim. kuivatreeneissä?

En kaikkia, mutta osan. Osa harjoitteista tulee valmentajilta tai fysioterapeuteilta. Saatan myös muokata saamiani liikkeitä ajan myötä, jotta saan niistä itselle sopivia. 

En tällä hetkellä harjoittele altaassa tai kuivalla ryhmän kanssa, joten joudun nykyään aika harvoin soveltamaan harjoituksia. Harjoitellessani ennen vammattomien ryhmien kanssa, olen vaihtelevasti soveltanut harjoitukset itse. Osa valmentajistani on tehnyt minulle aina omat harjoitukset, osan kanssa olen itse soveltanut harjoitukset itselle sopiviksi. Varsinkin valmennussuhteen kehittyessä, tai jos kyseessä on nuori urheilija, suosittelen valmentajan soveltavan harjoitteet vammaisurheilijalle. Tällöin urheilija pystyy vapauttamaan resursseja itse harjoitteisiin keskittymiseen ja oman kehon viestien tulkintaan. Valmentajan soveltaessa harjoitteita pitää kuitenkin muistaa urheilijalta saadut oman kehon tuntemukset, sillä valmentajien voi muuten olla vaikea ymmärtää oikein vammaisurheilijan kehon toimintaa. 

Millainen on paraurheilijan asema verrattuna muihin urheilijoihin?

On ollut hieno nähdä paraurheilijoiden aseman selvä parantuminen oman urheilu-uran aikana. Valitettavasti tasa-arvoisen aseman saavuttamiseen on kuitenkin vielä matkaa.

Erityisesti itse toivoisin suuremman haitta-asteen urheilijoiden tasa-arvoisen aseman parantuvan omassa lajissani. Vammais- ja vammattomanurheilun integraatiolajina uinti tarjoaa hyviä mahdollisuuksia varsinkin lievän haitta-asteen urheilijoille. Rakenteet eivät kuitenkaan vielä ole täysin vammaisurheilua tukevia, varsinkaan korkeamman haitta-asteen urheilijoille.

Mikäli upotus ei näy yläpuolella, voit katsoa sen täältä.

Mitä muuta teet uinnin ohella? Opiskeletko, käytkö töissä?

Olen tällä hetkellä onnekkaassa asemassa, sillä saan keskittyä pelkästään urheiluun sponsoritulojen ansiosta. Jouduin monta vuotta yhdistämään huippu-urheilun ja työnteon, mutta vuosi sitten pystyin jättämään urheilun ulkopuolisen työni. Tulevaisuudessa haluan vielä opiskellakin, sillä uinnin ja työnteon vuoksi en ole vielä kerennyt opiskella itselleni urheilun ulkopuolista ammattia. 

Lempilajisi?

Tykkään kaikista lajeista, mutten lyhyistä sprinteistä, joten 200 metriä sekauintia pitkällä radalla. 

Mikä on hienoin muistosi uinnissa?

Vaikea valinta. Paralympialaiset ovat totta kai todella erityisiä hetkiä urheilu-uralla, ja varsinkin ensimmäiset paralympialaiseni 2012. Lontoossa vallitsi tuolloin vammaisurheilubuumi, joten katsomot olivat ääriään myöten täynnä. Se oli jotain, mitä en ollut koskaan ennen kokenut.

Mitkä ovat tavoitteesi uinnissa?

Ensi kaudelle siirtyneissä EM-kisoissa ehdottomasti mitali. Vaikka huippu-urheilussa mitalit ja sijoitukset ovat iso osa tavoitteita, iso tavoitteeni on myös itselleni uuden perhosuinnin kahden käden tekniikan hallitseminen. Vaatii paljon harjoittelua saada hyvin epätasapainossa olevat kehon puolet toimimaan samanaikaisesti, joten tämän tavoitteen saavuttaminen olisi minulle myös hyvin merkityksellistä. 

Millainen on suosikkitreenisi?

Loppukauden kovat treenit, kun harjoittelukuormaa on jo kevennetty. Parasta niissä on tunne, kun aiemmin vaikeat asiat tapahtuvat kuin itsestään, ja tunne siitä, kun kisavauhtista uintia voisi uida väsymättä vaikka kuinka pitkään. 

Miten pääset yli pettymyksistä?

Tykkään käydä epäonnistumiset rauhassa läpi. Heti kisojen jälkeen en koen saavani asioiden läpikäynnistä tarpeeksi tietoa irti. Kaikki on siinä hetkessä vielä liian tunnepitoista, jotta voisi nähdä jopa ne pienet onnistumiset taikka epäonnistumiseen johtaneet syyt.

Epäonnistumiset ovat mielelle hyvin raskaita hetkiä, joten yleensä päätän tietoisesti olla ajattelematta tapahtumia ja olla pois urheilun parista pari viikkoa. Teen tuolloin paljon urheilun ulkopuolisia asioita, jotka saavat minut hyvälle tuulelle. Mielen saatua hetken palautua, käyn epäonnistumiset läpi, jotta voin oppia niistä.

Jännittääkö kisat sinua?

Aina välillä. Ennen olin kova jännittämään kisoja, mutta nykyään vähemmän. Kisoissa on totta kai aina mukana pieni jännitys, mutta kun tietää olevansa hyvässä kunnossa, se unohtuu helposti. 

Mikä on sinun kivoin kisapaikkasi?

Yksi hyvin merkityksellinen paikka on Madeiran 2016 EM-allas. Voitin siellä urani ensimmäisen arvokisamitalin, ja tuolloin paikan päällä katsomossa oli paljon perheenjäseniäni.