• Etusivu
• Uutiset

Kun rintauimari Ida Hulkko siirtyi vuonna 2017 Mikkelistä Jere Jänneksen valmennukseen Tampereelle, suoritustaso lähti nopeasti nousuun. Sama kävi uudestaan kevät-kesällä 2019 vaikean Floridan yliopistovuoden jälkeen Jänneksen valmennuksessa. Mitä tarkoittaa Team Hulkon filosofia ”tosissaan, mutta ei totisesti”? Mihin tämä positiivisuutta huokuva urheilija-valmentaja -kaksikko on matkalla? Näihin kysymyksiin etsitään vastausta kolmen jutun juttusarjassa Hulkko & Jännes: Kohti Tokiota, Ulos luterilaisesta kärsimysopista ja Tavoitteena Podium.

Kun maajoukkueuimari Ida Hulkon kanssa keskustelee hänen urasuunnitelmistaan ja tulevista vuosista, hänen puheestaan nousee esiin kaksi asiaa. Urheilijana hän haluaa nauttia matkasta, mutta ammattiurheilussa pitää aina tavoitella myös palkintopallisijoja. Lisäksi Hulkko haluaa rakentaa jo uran jälkeistä elämäänsä.

– En halua olla se urheilija, jolla ei ole mitään. Aloitan syksyllä Tampereen yliopistossa englannin kielen opiskelun ja olympialaisten jälkeen syksyllä 2021 on tarkoitus aloittaa asepalvelus urheilujoukoissa. Minulle on tärkeää, että on aloittanut jotain ammattiurheilun ohella, Hulkko kertoo.

Uran jälkeistä aikaa Hulkko osaltaan miettii myös ammattiurheilijan arkea eläessään. Tämän vuoden puolella panostusta sosiaaliseen mediaan ja yrityskumppanuuksien kehittämiseen on tietoisesti lisätty.

– En halua ajatella, että esimerkiksi somen tekeminen on taakka, vaan matkan varrella opituista asioista voi olla hyötyä uran jälkeenkin. Yrityskumppanuuksia haluamme kehittää, ja raha tietäisi ennen kaikkea mielenrauhaa minulle. Että voi luottaa tähän uraan ja toisaalta, jos tämä kaikki loppuu yllättäen, niin olisi jotain, millä selviää alkuun, 21-vuotias Hulkko miettii.

Vaikka Hulkon urakehitys on ollut kova, arvokisamitalitavoite kansainvälisesti erittäin kilpaillussa lajissa vaatii ison onnistumisen niin arjen puurtamisessa kuin oikeaan aikaan h-hetkellä. Jokainen tähän mennessä käyty arvokisa on tuonut tavoitetta varten arvokasta oppia. Samoin oppia toi viime kevään erikoinen harjoitusjakso, kun vain Hulkolla ja valmentaja Jere Jänneksellä oli pääsy uimahalliin harjoittelemaan. Kesäkuun kovat SE-ajat voidaan nähdä jatkumona laadukkaasta harjoittelujaksosta.

Jere Jännes on valmentanut Ida Hulkkoa vuodesta 2017 alkaen. Kuva: Jussi Salminen

– Keväällä nähtiin se, että huippu-urheilu ei tunne kompromisseja. Kyllähän meillä kompromissi on jo se, että meillä saattaa treeneissä olla kymmenen uimaria per rata. Vaikka kivaa onkin, että on porukkaa ympärillä. Keväällä myös totuttiin siihen, että minä olen koko aika iholla ja tiedän, missä mennään. Nyt huomio jakautuu kymmenen ihmisen kesken. Siinä on hyödyt ja haittansa, Jännes sanoo.

Siirretään katse kohti Tokion olympialaisten jälkeistä aikaa. Missä on Ida Hulkon potentiaali? Mitä tapahtuu teknisesti ja fyysisesti seuraavien kahden vuoden aikana?

– Fyysisesti koen olevani jo tällä hetkellä hyvässä kunnossa. Lihasta ei tarvitse tulla lisää, mutta voiman siirtäminen veteen ja ote vedestä voi olla aina parempia. Penkkituloksella ei hirveästi uida, Hulkko miettii fyysisiä ominaisuuksiaan.

– Jos rintauinnin 50 metriä olisi olympiamatka, emme puhuisi 100 metristä. Näen, että luontaiset ominaisuudet on enemmän 50 metrille. Olympialaisten jälkeen siirretään fokusta takaisin 50 metrille ja kyllä tavoite pitää olla podiumilla, Jännes linjaa.

– Kun ammattilaisurheilusta puhutaan, tavoite pitää olla mitaleilla ja siellä haluan itseni nähdä, Hulkko päättää.

Jari Lamminaho