Helsingin Uimareiden parauimareita: Ronja Weckström, Daniela Sohlman, Ville Nieminen. Kuva: Helsingin Uimarit
Helsingin Uimareissa parauinti on pitkään ollut integroituna toimintaan. Parauimareita on mukana niin seuran kilparyhmissä kuin kurssitoiminnassa.
– Aloitimme vuonna 2017 lasten omat erityisryhmät, Vesitähdet. Sitä ennen meillä oli ollut yksittäisiä ryhmiä, kuten Hemiplegia-lasten uintiryhmä sekä yksittäisiä uimareita tavallisissa ryhmissä. Tällä hetkellä meillä ui omissa erityisuintiryhmissään noin 20 lasta, Helsingin Uimareiden toiminnanjohtaja Riikka Nordström kertoo.
Parauintitoiminnan käynnistämiseen ja kehittämiseen vaikuttivat vahvasti seurassa harjoitelleet uimarit.
– Meillä oli ollut pitkään mukana uimari, joka kävi läpi koko uimarin polun vauvauinnista, uimakouluun ja vesiralliin ja lopulta valmennusryhmään. Mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä selvemmäksi kävi, että hän jää uinnissa ikäisiään jälkeen ajoissa, Nordström kertoo.
Seurassa päätettiin ottaa yhteyttä Uimaliittoon ja kysyä neuvoa, miten tilanteessa kannattaisi toimia.
– Siirtymä parauimariksi, eli luokituksen tekeminen kesti silloin pitkän ajan, sillä meillä ei ollut siitä kokemusta ja myös uimari jännitti asiaa. Paralympiaurheilun asiantuntija Kati Kauhanen tuli vierailemaan seuraamme ja saimme häneltä käytännön vinkkejä, joilla asia lähti selkiytymään. Uimarin perhe oli hyvänä tukena ja myös päävalmentajamme Ilari Aalto sai tukea Uimaliitosta, jotta pystyimme ottamaan parauimarimme tarpeet paremmin huomioon valmennuksessa, Nordström kertoo.
Tasapaino kaiken keskiössä
Parauimareiden integroinnissa valmennusryhmiin on tärkeää, että valmentajalla on tietoa vammasta ja sen tuomista ongelmista.
– Tärkeintä on avoin keskustelu. Erään uimarin perhe oli meihin yhteydessä, että voisiko hän tulla kokeilemaan valmennusryhmäämme. Tapasimme ja pidimme palaverin uimarin isän ja myös hänen fysioterapeuttinsa kanssa. Päätimme yrittää ja integrointi on sujunut hyvin. Haasteet pyritään voittamaan saamalla apuja esimerkiksi fysioterapeutilta sekä keskustelemalla perheen kanssa, Nordström kertoo.
Helsingin Uimareissa kiinnitetään erityistä huomiota yhteisöllisyyteen, koska kaikille uimareille tärkeintä harrastuksessa ovat kaverit ja se, että heidät hyväksytään sellaisena kuin he ovat. Helsingin Uimareiden päävalmentaja Ilari Aalto korostaa, että tasapaino kaikkien uimareiden välillä on ehdottoman tärkeä asia.
– Jos uimari ei pysty osallistumaan kaikkeen toimintaan on muistettava, että häntä ei voi jättää syrjään. Toimintaa on kehitettävä niin, että kaikki voivat osallistua tai sitten on keksittävä vaihtoehtoista toimintaa. Tärkeää on myös muistaa, että ryhmiä ei voi valmentaa pelkästään parauimareiden ehdoilla, vaan integroidussa ryhmässä on annettava kaikkien kehittyä ja kukoistaa.
Aalto neuvoo, että parauimareiden kanssa on hyvä sopia etukäteen, miten joku asia harjoittelussa voidaan korvata, jos uimari ei voi toteuttaa sitä. Parauimari voi ehdottaa myös itse, miten asian voisi korvata ja monesti omat ehdotukset ovat parempia kuin valmentajan.
– Kommunikaatio ja pelisääntöjen sopiminen on erityisen isossa roolissa parauimareiden kanssa. Uimaria kannattaa kannustaa myös omatoimisuuteen, Aalto kertoo.
Myös kuormittumiseen on syytä kiinnittää enemmän huomiota parauimareiden kohdalla, sillä kuormituksen jakautuminen voi olla hyvinkin epäsymmetristä ja altistaa herkemmin rasitusvammoille.
– Hermostollinen kuormittuminen saattaa usein olla parauimareilla suurempaa johtuen joko suoraan vammasta tai koska urheilija voi joutua ponnistelemaan arkielämässään muita ikätovereitaan enemmän. Kommunikaatiolla pääsee asiassa jo pitkälle ja nykyään löytyy myös teknologisiakin apuja, Aalto kertoo ja jatkaa:
– Loppujen lopuksi paraurheilijan valmentaminen ei ole sen kummallisempaa kuin muidenkaan. Samat asiat ovat tärkeitä kaikissa valmennussuhteissa.
Valmentajien taitojen kehittäminen tärkeää
Helsingin Uimarit on saanut erityislasten vanhemmilta positiivista palautetta toiminnastaan. Uimakoulutoiminnasta seura on saanut erityiskiitosta siitä, että erityislapsi on pystytty onnistuneesti integroimaan tavalliseen ryhmään.
– Meillä on ohjaajana erityistaituri Minna Nevalainen. Valmennusryhmissä koemme, että olemme onnistuneet integroinnissa. Uimarit ovat kehittyneet, saaneet kavereita ja kaikista haasteista huolimatta uimarit ovat löytäneet liikunnan ilon ja itsetunto on kasvanut. Parauimariksi siirtyminen on lisännyt lisäksi kilpailumotivaatiota, Nordström kertoo.
Seuran tavoitteena ja toiveena on, että valmentajat voivat kehittää omia taitojaan ja olla näin parempia valmentajia niin parauimareiden kuin vammattomien uimareiden valmentajina.
Helsingin Uimareiden vinkit seuroille, joita kiinnostaa parauintitoiminnan aloittaminen:
- Ottakaa yhteyttä Uimaliittoon. Sieltä saa apuja alkutaipaleelle, mutta myös myöhemmin.
- Rohkein mielin eteenpäin.
- Keskustelkaa avoimesti uimarin, huoltajien ja mahdollisten muiden tukitoimien kanssa. Näin löydätte parhaat mahdolliset tavat auttaa uimaria.
- Muistakaa, että mikäli parauimarit on integroitu tavallisiin ryhmiin, on hyvä selkeyttää toiminta ja muistaa, että jokainen uimari ryhmässä on tärkeä, jokaiselle on annettava mahdollisuus kehittyä ja jokaisen itsetuntoa on hyvä nostattaa, samalla lailla, kun ryhmässä on nopeampia ja hitaampia uimareita.
Lue lisää aiheesta:
Askelmerkit parauintitoiminnan käynnistämiseen seurassa
Paraurheilun luokittelu ja uinnin luokat esitelty