• Etusivu
• Uutiset

Helsingfors Simsällskap, Suomen vanhin uimaseura, on tunnettu monipuolisesta ja laadukkaasta toiminnastaan. Seura on perustettu vuonna 1887 ja on nykyään tähtiseura. Simmiksen valmennusryhmissä on noin 300 uimaria, ja vuosittain seuran kursseilla käy noin 1000 osallistujaa. HSS on erityisen ylpeä paratoiminnastaan, joka on kasvanut ja kehittynyt vuosien aikana, ja seurassa on kilpatasolla useampi parauimari.

Parauimarit ovat osa seuran yhteisöä ja toimintaa

HSS:n toiminnanjohtaja Taru Koivu-Reinikkala ja parauintivalmentaja Jessica Hölttä kertovat, että parauimarit ovat saumattomasti osa seuran toimintaa. Koivu-Reinikkalan mukaan osa parauimareista harjoittelee omien treeniensä lisäksi myös yhdessä muiden ryhmien kanssa. 

Kisareissuilla parauimarit ovat myös osa Simmiksen joukkuetta, eikä heitä ole eriytetty muista. Se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja arvostusta kaikkien kesken. Koivu-Reinikkala on usein kilpailuissa toimitsijatöissä ja on ilolla seurannut sivusta, miten hyvin parauimarit ovat osa koko seuran porukkaa ja iloitsee hyvästä yhteishengestä.

– Olen huomannut, että hyvä yhteishenki näkyy myös ulospäin. Se, että parauimarit ja vammattomat uimarit ovat samaa joukkuetta, on merkittävää paitsi uimareille myös valmentajille.

Simmiksen paratoiminta on niin suosittua, että kysyntä ylittää tarjonnan. Toiminnanjohtajan mukaan seurassa jo valmiina olevat paratoiminnan rakenteet madaltavat kynnystä kysyä seuran toiminnasta ja liittyä mukaan. Seuran vetovoima parauinnin osalta näkyy myös siinä, että seuraan tulee lähes viikoittain kyselyitä uusilta parauinnista kiinnostuneilta.

– Yleensä kiinnostuneet tulevat kokeilukäynnille, jonka perusteella arvioidaan mahdollisuus liittyä mukaan ja sopivin ryhmä, parauinnin vastuuvalmentaja Hölttä kertoo.

Yhteistyöllä enemmän mahdollisuuksia parauimareille

HSS on aloittanut yhteistyön kartoittamisen espoolaisen uimaseuran Cetuksen kanssa. Koska Simmiksellä on enemmän paratoiminnasta kiinnostuneita kuin mitä seura voi ottaa, kartoituksen tarkoituksena on muun muassa selvittää resurssien yhdistämistä sekä avata Cetukselle Simmiksen paravalmennusta.

Tulevaisuuden tavoitteena on vastata kasvavaan kysyntään ja kehittää parauintia edelleen. Seurassa on käyty keskusteluja siitä, mihin suuntaan paratoimintaa kehitetään, sillä koko seuran fokus on selkeästi kilpauinnissa. HSS:n paratoiminta on esimerkki siitä, miten seura voi tarjota kaikille uimareille mahdollisuuden kehittyä ja menestyä.

– Olemme onnistuneet siinä, että pararyhmämme on edelleen toiminnassa ja kiinnostus sitä kohtaan säilyy, Hölttä toteaa.

Tämä positiivinen kehitys jatkuu, ja HSS on sitoutunut tukemaan parauimareitaan myös tulevaisuudessa.

– Se, että meillä on parauimareita, jotka kilpailevat kansainvälisellä tasolla ja haluavat edustaa seuraamme, kertoo siitä, että heidät on vastaanotettu hyvin ja heille on pyritty tarjoamaan mahdollisuuksia kehittyä, Koivu-Reinikkala lisää.

Simmis on onnistunut luomaan toimivan ja onnistuneen parauintitoiminnan. Jokaiselle tutustumiskäynnille pyritään järjestämään mahdollisuus, jotta uusille uimareille voidaan kartoittaa sopivin tapa liittyä mukaan.

– Otamme kokeiluun uimareita aina kun se on mahdollista. Esimerkiksi kerran valttikummin kanssa kokeilukerralle tullut henkilö ilmoittautui onnistuneen kokeilukerran jälkeen kurssillemme, Koivu-Reinikkala kertoo.

Parauimarit ovat osa myös seuran tukiverkostoa

Seura tukee parauimareita taloudellisesti ja tarjoaa heille samat mahdollisuudet kuin vammattomille uimareille. Seuran harkinnanvarainen taloudellinen tuki on myös parauimareiden saatavilla. Tukia jaettaessa seurassa ei katsota uimarin ryhmää.

Vaikka parauintitoiminnassa on omat haasteensa, Koivu-Reinikkala kannustaa uusia seuroja kokeilemaan rohkeasti paratoimintaa, jos sille on kysyntää. Hänen mukaansa paratoiminta ei automaattisesti tarkoita lisäkustannuksia.

– Helpoin tapa on varmasti aloittaa integraation kautta. Kaikki parauimarit eivät tarvitse omaa rataa, ja monilla on avustaja, joka järjestyy muuta kautta, hän avaa.

Koivu-Reinikkalan mukaan, jos Simmis lähettää kisamatkalle parauimarin, varaa seura matkan ja hotellit normaalisti, mutta laskuttaa parauimaria myös normaalisti. Parauimari saa usein avustajatuen muuta kautta, eikä siitäkään synny kisoista lisäkustannuksia seuralle.

– Yksittäinen uimari integroituna ei juurikaan aiheuta lisäkustannuksia. Toki uimarin vamman laatu voi vaikuttaa tilanteeseen.

Se missä kohtaa kustannuksia pitää miettiä ja missä kohtaa niitä tulee, on Koivu-Reinikkalan mukaan se, kun lähdetään perustamaan erillistä pararyhmää. Suurimmat haasteet parauintitoiminnassa liittyvät yleisesti kaikkia seuroja koskevaan ratatilanteeseen, sillä vuorojen riittävyys on monille seuroille haaste.

Valmentajan näkökulma: Oppimista ja onnistumisia

Niin toiminnanjohtaja Koivu-Reinikkala kuin valmentaja Hölttä pitävät uimareiden onnistumisia heidän omina onnistumisinaan. Seura tarjoaa niihin vain puitteet ja mahdollisuudet. Höltän mukaan parauimareiden valmentaminen on todella palkitsevaa. Hän kokee oppivansa jokaisessa harjoituksessa uutta niin uimareista, uinnista kuin itsestään valmentajana. Uuden oppiminen syntyy usein siitä, että parauimareita valmentaessa soveltamista on paljon.

Yksittäisistä hienoista onnistumisista puhuttaessa Hölttä nostaa esiin viime vuoden lyhyen radan SM-uinnit, joissa Simmiksen parauimari Henrik Krogius kellotti huiman ennätysajan.

– Kun pitkän paikallaan polkemisen jälkeen hän yhtäkkiä ui loistavan ajan ja näin, miten onnellinen hän oli, se toi valmentajallekin valtavan hyvän fiiliksen, Hölttä iloitsee.

Paravalmentajien kesken hän kaipaa enemmän kokemusten ja ajatusten vaihtoa. Parauintitoiminta on Suomessa vielä sen verran pientä, että kaikki apu ja tuki on tarpeen.

– Uskon, että myös parauintivalmentajien koulutukset olisivat hyödyllisiä ja tarpeellisia.

Parauintivalmentajille suunnattu päivä Pajulahdessa järjestetään 18.5.2025. Lisätiedot ja ilmoittautuminen Suomisportissa.