Pekka Koponen innostui uimahypyistä, kun näki Helsingin uimastadionilla menossa olevat harjoitukset ja pääsi mukaan.
Uimahyppyseura Härvelissä uimahyppyjä harrastaa 40 aikuishyppääjää, eli mastershyppääjää. Seuran alkuaikoina junioritoimintaa ei ollut, joten toimintaa lähdettiin tarjoamaan aikuisille. Siitä muodostui aikuishyppääjille suunnattu seuratoiminta ja myöhemmin mukaan otettiin myös lapset ja nuoret.
Mastershyppääjä Pekka Koponen on ollut mukana Härvelin toiminnassa vuodesta 1998 alkaen.
Lapsena Koponen oli käynyt yhden lyhyen uimahyppyjen alkeiskurssin, joka sisälsi neljä harjoituskertaa. Hän innostui harrastuksesta, kun näki Helsingin uimastadionilla menossa olevat harjoitukset ja pääsi mukaan.
– Osallistuin uimahypyissä nuorten harjoituksiin, joissa ei siirrytä nopeasti perusasioista vaikeisiin hyppyihin, kuten nykyisin aikuisryhmässä. Mielestäni on pidemmän päälle eduksi, että osat opetellaan aluksi erikseen kunnolla ja vasta sitten yhdistellään osat kokonaisuudessaan vaikeiksi hypyiksi, Koponen avaa.
Viime vuosina aikuishyppääjien toiminta on ollut melko aktiivista ja seurassa vallitsee toimintakulttuuri, jossa myös aikuishyppääjiä kannustetaan osallistumaan kilpailuihin.
65-vuotias Koponen on osallistunut mastersien uimahyppyjen MM-kilpailuihin ja saavuttanut niissä myös menestystä. Ensimmäisen mastersien MM-kultamitalin hän voitti vuonna 2006. Koponen kilpaili silloin yhden ja kolmen metrin laudalla sekä kerroksilla. Molemmissa ponnahduslaudan kilpailuissa sijoituksena oli toinen sija. Kultaa tuli kerroksilta.
– Silloin valitsin kerroshyppyni niin, että tavoittelin sijaa kaksi. Kisan aikana huomasin, että minun on mahdollista myös voittaa. Ennakkosuosikilla oli jalka sen verran kipeä, että hänen hyppynsä jäivät hiukan vajaiksi, kun minulla taas onnistui kaikki tavallista paremmin. Noissa kilpailuissa Härveli taisi olla eniten mitaleja kahminut seura maailmassa. Silloin oli hieno tunne edustaa seuraa siellä, Koponen muistelee.
Koponen voitti kultaa mastersien MM-tasolla myös toisen kerran. Viimeisimmät maailmanmestaruuskilpailut olivat Koposella vuonna 2017.
Uimahypyt on hyvä kuntoilulaji
Nykyisin uimahypyt ovat hänelle tärkeä osa fyysisen kunnon ylläpidossa. Ilman treeniä liikkuvuus ja lihasvoima vähenevät iän myötä ja niiden puute vaikeuttaa hyppyjen suorittamasta huomattavasti.
– Uimahyppyjä suorittaessa saa konkreettisen ja selvän palautteen, jos kuivatreenit ovat unohtuneet. Olen todennut uimahyppyjen olevan itselleni varsin hyvä kuntoilulaji, Koponen kertoo.
Koposen mielestä uimahypyt ovat loistava harrastus kaikille. Asiantuntevan valmentajan ohjaamana uimahypyt ovat turvallinen laji. Vaikeitakin hyppyjä voi vanhanakin tehdä, kun ensin harjoittelulla kehittää valmiudet niihin.
Koposen mukaan useimpiin maihin verrattuna Suomessa on hyvät mahdollisuudet harrastaa masterseissa uimahyppyjä.
– Ei ole ihme, että monet ovat kateellisia meille suomalaisille harjoitusmahdollisuuksistamme. Olen kiitollinen Härvelille, Mäkelänrinteen Uintikeskukselle ja Helsingin kaupungille, että he ovat tehneet minulle uimahyppyjen harrastamisen mahdolliseksi, helpoksi ja varsin edulliseksi. Koronapandemia lienee vaikuttanut kaikkialla mastersurheilijoiden harjoitusmahdollisuuksiin. Toivottavasti saamme vielä itsemme ja hyppymme hyvään kuntoon ja näemme toisiamme jännittävien tiukkojen kisojen muodossa, Koponen toteaa.
Härvelissä aktiivisia harrastajia
Vuonna 1946 perustettu Härveli on Suomen vanhin uimahyppyihin erikoistunut seura. Tällä hetkellä hyppääjämäärät ovat pienentyneet ja siihen on lähdetty etsimään ratkaisuja uuden hallituksen toimesta.
Seuran puheenjohtaja Ari Haapanen on hypännyt itsekin jo kymmenen vuoden ajan. Haapasen oma lapsi harrasti uimahyppyjä Uimahyppyseura Tiiroissa ja sitä seuranneena hän innostui itsekin lajista ja liittyi Härveliin. Kilpailuissa Haapanen on käynyt muutamia kertoja Suomessa sekä ulkomailla.
– Ei ole väliä onko lajissa hyvä, vaan valmentajat kannustavat opettelemaan hyppyjä sarjan verran, jotta kilpailuihin voi osallistua. Itsekin olen lähtenyt kilpailuihin, vaikka en koskaan sitä ajatellut tekeväni. Aikuisten kilpailuissa Suomessa hyppääjistä suurin osa on meidän seurastamme. Monet muut seurat panostavat nuorisoon, mikä on ymmärrettävää, Haapanen kertoo.
Haapasen mukaan palaute hyppääjiltä näkyy suoraan siinä, että he pysyvät vuosia seuran toiminnassa mukana sekä ovat aktiivisia ja osallistuvia. Monet aikuishyppääjät lähtevät mukaan myös kisatoimintaan, mikä ei välttämättä ole edes tavoitteena kaikilla.
Härveli on ollut seurana järjestämässä usein mastersien uimahyppyjen SM-kilpailuja, jotka ovat tunnelmaltaan intiimejä ja pienimuotoisia. Mukana on yleensä viidestä kuuteen seuraa ja suurin osa hyppääjistä on Härvelistä. Vaikka tapahtumassa kilpaillaan, kaikki kannustavat myös toisiaan.
Alaikäraja kilpailuihin on 25 vuotta, mutta nuorimmat hyppääjät ovat noin 30-vuotiaita. Tällä hetkellä vanhin kilpailija on 92-vuotias, mikä herättää kunnioitusta.
– Joka vuosi hän tulee ja osallistuu, mikä on mahtavaa. Hän kyseli myös jo, että olemmeko lähdössä MM-kilpailuihin, Haapanen naurahtaa.
Mastershyppääjiä on eri tasoisia. Esimerkiksi kansainvälisissä kilpailuissa osa on selkeästi hypännyt nuorempanakin ja osa on niitä, jotka ovat aloittaneet aikuisiällä.
– Mielestäni laji sopii kenelle tahansa. Tietysti on etua, jos on aiemmin harrastanut esimerkiksi voimistelua tai muuta sellaista, Haapanen toteaa.