Niko Mäkelä on kääntänyt jo katsettaan kohti Pariisin olympialaisia 2024.
Maajoukkueuimari Niko Mäkelän vuosi 2020 päättyi hienosti, kun uimari alitti joulukuussa Kuopion kutsukilpailuissa 50 metrin perhosuinnissa Budapestin EM-kilpailuiden A-rajan ajallaan 23.74.
Tämän myötä myös päätavoite vuodelle 2021 tuli selväksi: toukokuun EM-kilpailut ja finaalipaikka.
– Koen, että finaalipaikka on realistinen tavoite, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Finaalipaikan saavuttaminen vaatii tietenkin onnistumisia alkueristä lähtien, ja finaalissahan voi sitten tapahtua mitä vain. Nyt tietenkin harjoitellaan pienessä epätietoisuudessa, mutta toivottavasti kilpailut järjestetään suunnitelmien mukaan, Mäkelä kertoo.
Vuodesta 2013 Mäkelän unelmana ja tavoitteena olivat Tokion olympialaiset, mutta vuonna 2016 nivusista revennyt jänne sotki suunnitelmia. Nyt Mäkelä on kääntänyt jo katsettaan Pariisin olympialaisiin.
– Se oli raskas vuosi, mutta se on nyt selvitetty. En ole täysin haudannut unelmaa Tokiosta, mutta en aio hakemalla hakea aikarajaa sinne. Uskon, että raja tulisi todennäköisemmin sillä, että on rento fiilis ja hyvä mieli, ja se olisi tietenkin todella hienoa.
Riihimäeltä Helsinkiin
Viime vuonna Mäkelä vaihtoi seuraa Riihimäen Uimaseurasta ja uimarin uusi seura on Helsingfors Simsällskap. Seuran vaihdos oli Mäkelällä mielessä jo vuonna 2017 silloisen valmentajan Jouni Laakson lähtiessä RiUSista.
– Minulla oli silloin kuitenkin vielä koulu kesken ja asuin porukoilla. Sitten Aleksi Rajansuo tuli valmentajaksi ja aloin saada myös yhteistyökumppaneita, joten halusin jäädä vielä Riihimäelle. Viime vuonna Aleksin siirtyessä uusiin tehtäviin päätin, että nyt on oikea aika seuran vaihtamiselle, Mäkelä kertoo.
Mäkelä asuu edelleen Riihimäellä, mutta harjoittelee Helsingissä Simmiksessä valmentaja Matti Mäen johdolla.
– Olen todella tyytyväinen päätökseeni. Meillä on todella upea porukka ja erityisesti kovaa treeniseuraa. Ensimmäinen treenini Simmiksessä oli aivan karsea, kun en kestänyt yhtään muiden vauhdissa, Mäkelä nauraa.
Kestävyys keskiössä
Mäkelän uskoo, että yksi syy viime kauden hyviin tuloksiin onkin juuri harjoitusten hyvä kiritys.
– Sinnikkyys ja sisukkuus on ehdottomasti kasvanut. Kun kaverit rinnalla jaksavat vetää yhä kovaa, niin myös minulle tulee sellainen boosti, jolla saan painettua yhä vain eteenpäin.
Ennen kaikkea 22-vuotiaan Mäkelän uinnissa ovat parantuneet kestävyysominaisuudet.
– Sadan metrin perhosessa haasteenani on ollut viimeiset 25 metriä. Kuopiossa huomasin jo kehitystä, kun jaksoin paremmin kuin aiemmin vetää kovaa loppuun asti. Kestävyyteen on panostettu treeneissä, joissa olemme keskittyneet vetämään kovia sarjoja tekniikan kautta. Tavoitteena on, että tekniikka säilyy myös siinä kohtaa, kun alkaa hapottamaan, ja sitä kautta kestävyys paranee, Mäkelä avaa.
Vaikka askelia eteenpäin kestävyydessä on jo otettu, kokee Mäkelä kestävyyden parantamisen edelleen isona kehityskohteena. Lisäksi käännöksistä ulostulo sekä vedenalainen työskentely ovat asioita, joiden kehittämiseen Mäkelä on keskittynyt.
– Näihin olen myös kiinnittänyt huomiota harjoituksissa omassa tekemisessäni. Viime kaudella tein jokaisesta käännöksestä vähintään neljä potkua, ja pyrin sitä kautta jatkuvasti kehittämään näitä.
Kohti kansainvälistä menestystä
Mäkelän päälaji oli alun perin selkäuinti, mutta sittemmin päälajiksi on muotoutunut perhosuinti.
– Minulla on teknisesti hyvä pohja kaikkiin lajeihin ja harjoituksissa tykkäänkin uida kaikkia. Välillä on jopa vaikea päättää, mitä lajia vetäisi kovat vedot treeneissä, Mäkelä kertoo.
Kovia vetoja sisältävät harjoitukset ovatkin Mäkelän suosikkeja.
– Tykkään harjoitella ja parhaita treenejä ovat ne, joissa käyn välillä puhumassa norjaa vessassa. Vaikka tuntuu pahalta, niin juuri se luo omanlaista itseluottamusta kilpailuihin, Mäkelä selittää.
Mäkelälle on omien tavoitteiden tavoin selvää myös se, mihin hän uskoo suomalaisen uinti olevan tällä hetkellä menossa: kohti kansainvälistä menestystä.
– Meillä ei ole vain yhtä tai kahta kovaa, jotka voisivat nousta kansainväliselle huipulle, vaan useita todella lahjakkaita nousevia uimareita, jotka uivat tosi kovaa, kuten Ida Hulkko, Laura Lahtinen, Ronny Brännkärr ja Kalle Mäkinen. Tietenkin toivon, että olen itse myös mukana tässä porukassa viemässä Suomen uintia uudelle tasolle.