• Etusivu
• Uutiset

Helsingissä järjestettiin kesällä 2000 uinnin, uimahyppyjen, taitouinnin ja avovesiuinnin EM-kilpailut. Tapahtuma on suurin suomalaisessa uintiurheilussa toteutettu ponnistus, jonka onnistumiseen tarvittiin iso joukko lajeille sydämensä menettäneitä toimijoita. Kilpailut pidettiin 28.6.–9.7. Mäkelänrinteen upouudessa uintikeskuksessa ja Espoon Pitkäjärvellä. Tässä juttusarjassa kerromme päivittäin kisoihin liittyvistä tapahtumista ja henkilöistä.

Lue kaikki EM 2000 -tarinat tästä! 

Finaalivaloissa Pihlava ja Koivisto!

7. heinäkuuta 20 vuotta sitten oli suomalaisittain vilkas päivä Helsingin EM-kilpailuissa. Uintifinaaleissa nähtiin Anu Koivisto ja Jarno Pihlava. Koiviston kunto oli herkistynyt hieman kankeiden alkupäivien jälkeen ja hän ui 100 metrin selkäuinnin kuudenneksi ajalla 1.03,33. Hänen oma Suomen ennätyksensä vuodelta 1998 oli neljä kymmenystä kovempi.

– Aloitus lähti yhtä kovaa kuin ennätysuinnissani, ja 85 metriä meni hyvin. Uinti ei vain tule loppuun saakka, Koivisto harmitteli Helsingin Sanomille.

Kärjessä mentiin maailmantilaston kärkivauhtia, Espanjan Nina Zhivanevkaya voitti mestaruuden ajalla 1.01,02. Mitaleillekin vaadittiin 1.01,88.

Satasen rintauinnissa hopeaa saavuttanut Raision Jarno Pihlava jatkoi hyvää menoaan puolta lyhyemmällä sprinttimatkalla. Pihlava ui finaalin neljänneksi uudella SE-ajalla 28,18. Vauhti piristyi välieristä vielä 14 sadasosaa. Ja nyt hän kukisti satasella voiton vieneen Italian Domenico Fioravantin.

– Uinti lähti hyvin liikkeelle. Puolivälissä yritin turhaan kiristää tahtia. Sitten viimeiset kymmenen metriä tulin taas hyvin, Pihlava kommentoi Helsingin Sanomissa.

Kisaennätystä viime vuodelta puolustanut Mark Warnecke vei EM-kultaa ajalla 27,75. Ukrainan Oleg Lisogor sai hopeaa (27,81) ja Sveitsin Remo Lutolf pronssia (27,91) .

Suomen naiset hyppäsivät huomiseen semifinaaliin

Miesten satasen perhosuinnissa Tero Välimaa ja Jere Hård huudattivat kotiyleisöä. Välimaa oli välierien kuudes ja Hård heti sadasosan perässä seitsemäs. Molemmat siis nähdään huomisessa EM-finaalissa. Välieräajat olivat 53,80 ja 53,81, molemmat yli puoli sekuntia alle Sydneyn olympiarajan.

Naisten 200 metrin vapaassa nähtiin aamun alkuerissä Marja Heikkilä, joka oli 25:s ajalla 2.06,14.

Päivän päätti uimahyppyjen alkukilpailu naisten kolmella metrillä. Satu Pirhonen selvitti itsensä huomiseen semifinaaliin 11:ntenä ja Satu Uusitalo hyppäsi myös jatkoon 16. sijalla.

Anu Koivistolle Mäkelänrinne oli kotiallas

Helsingin EM-kilpailut olivat tietyssä mielessä muutosten kilpailut helsinkiläiselle selkäuimari Anu Koivistolle, joka oli kotikisojen aikaan 20-vuotias.

– En oikeastaan asunut kisojen jälkeen enää Suomessa. Muutin poikaystäväni Børgen luo Norjaan ja sitten opiskelemaan Texasiin ja sieltä taas Norjaan, Koivisto aloittaa tämän päivän muistelut.

Nykyinen aviomies Børge Mørk oli myös kilpauimari ja kisasi Helsingin EM-altaassa viimeiset kansainväliset kisansa. Norjaa kaksissa edellisissä olympialaisissa edustanut 28-vuotias uimari jäi Helsingissä rintauintimatkojen alkueriin, eikä selviytynyt Norjan olympiajoukkueeseen Sydneyyn.

– Omalta osaltani Helsingin EM-kisojen muistot ovat hauskoja. Siellä oli paljon tuttuja toimitsijoina, myös vanhempani työskentelivät kisoissa. Ja tietysti oli mahtavaa kisata kotimaassa, Koivisto kertaa.

Urheilullisesti kisat olivat kuitenkin Koivistolle välietappi, sillä syyskuun puolivälissä häämöttivät Sydneyn olympiauinnit, joiden 100 metrin selkäuintiin hänellä oli jo raja hallussa. Thomas ”Tuffis” Lindholmin valmennuksessa uineella Koivistolla oli allaan kesän 1999 EM-uintien kaksi finaalipaikkaa. Kotikisoissa olisi hieno menestyä, mutta myös uran toiset olympialaiset olivat tärkeät.

Varovainen herkistely EM-kotikisoihin

Anu Koivisto nousi kansainväliseen kärkikaartiin viimeistään kesän 1995 nuorten EM-uinneissa Genevessä. Hän nappasi hopeaa satasen selkäuinnista. Seuraavana kesänä häntä vietiin jo hankkimaan olympiakokemusta Atlantaan.

Seuraavalla olympiadilla Koivistolle koottiin tukiverkosto, jossa uintivalmennuksella, voimavalmennuksella, lihashuollolla ja psykologisessa valmennuksessa olivat omat osaajat. Näin nuori uimari sai keskittyä sitoutuneesti vain itse uintiin. Koivistoa luonnehdittiin määrätietoiseksi ja tiedonnälkäiseksi urheilijaksi.

Koska Sydneyn olympiapaikan suhteen ei ollut paineita, Helsingin EM-kisoihin herkisteltiin vain maltillisesti, noin puolitoista viikkoa. Koivisto saavutti komeat sijoitukset, satasella kuudes ja kisojen päätöspäivänä odotti 50 metrin neljäs sija. Ajat eivät kuitenkaan tyydyttäneet niin uimaria kuin valmentajaakaan. 1.03 ja 29,4 jäivät saavuttamatta. Tuloksellisesti muistot eivät olleet kultaisia.

– Neljäs sija oli kyllä parhaani pitkän radan EM-kisoissa. Mutta muistan hyvin, että ensimmäisen päivän viestissä (4x100 m VUV) uin surkeasti, ja tuntui, että mokasin sen koko viestin, Koivisto sätti.

Hän mielestään aiheutti sen, etteivät joukkuetoverit Marja Heikkilä, Tiina Elfving ja Hanna-Maria Seppälä päässeet EM-finaaliin Suomen oltua erien yhdeksäs. Marginaalia viimeisen finaalipaikan vieneeseen Ruotsiin oli kuitenkin tuntuvat seitsemän kymmenystä, mutta Koivisto otti sen raskaasti.

Ruuti oli kosteaa vielä Sydneyssä

Sydneyn olympialaisiin valmistautuminen tuntui loputtomalta, vaikka Helsingin EM-kisojen ja olympialaisten välissä oli vain yhdeksän viikkoa. Uran toiset olympialaiset eivät olleet enää kokemusta varten, sitä oli kansainvälisiltä altailta jo riittävästi.

– Se kesä 2000 oli tosi pitkä, yksinäistä treenaamista sinne syyskuulle asti. Kun Atlantassa olin ihan noviisi, Sydneyyn oli enemmän odotuksia. Mutta se pitkä kausi aiheutti sen, että olin uupunut ja uinut ne Sydneyn olympialaiset mielessäni jo etukäteen. Sijoitusta en miettinyt, mutta omaa ennätystäni aioin parantaa. Ja se olisi ehkä tuonut semifinaalipaikan, Koivisto kuvailee.

Hänen satasen ennätyksensä alkoi olla jo vanha, vuodelta 1998. Sydneyssä satasen tulos hiipui Helsingin vauhdista noin kymmenyksellä lukemiin 1.03,44. Sattumoisin sijoitus oli täsmälleen sama kuin vailla odotuksia uidussa Atlantan debyytissäkin, 23:s. Puolta pidemmällä selkäuintimatkalla hän oli 21:s. Tulokset jäivät hieman piippuun.

– Sydneyn jälkeen ajattelin, että jaksanko vielä puurtaa. Se oli hassua, oli ollut ihan supermotivaatio harjoitteluun ja sitten yhtäkkiä tilanne oli ihan toisinpäin, Koivisto muistelee.

Jenkkien treenirääkki toi parhaan vuoden

Uudet haasteet odottivat loman jälkeen. Koivisto sai täyden stipendin Teksasiin, ja lähtikin heti vuoden 2001 alussa Dallasiin opiskelemaan biologiaa Southern Methodist Universityyn. SMU:n joukkueessa ui myös muun muassa Helsingissä neljä mitalia kahminut Slovakian Martina Moravcová, jonka uralle mahtui viidet olympialaiset ja liki 30 EM- ja MM-kultaa. Koivisto janosi uusia tuulia ja jutteli muiden ihmisten kanssa aina kun oli tilaisuus.

– Olen ollut aina kova treenaamaan ja teknisesti lahjakas, niillä olen pärjännyt. Dallasissa treenattiin tosi kovaa, jenkkimuotilla, ja vuodesta 2001 tuli uusi kehityksen vuosi. Opiskelun ja uinnin yhdistäminen oli tosi helppoa, Koivisto selittää.

Opinnoissa kiinnosti eniten ravitsemustiede, mutta sitä ei ollut tarjolla, joten hän valitsi biologiaa, mutta kokeili myös markkinointia ja mainontaa.

Vuodesta 2001 muodostuikin Koiviston menestyksekkäin. Kesän pitkän radan MM-kilpailuissa Fukuokassa hänestä tuli silloin paras suomalaisnainen MM-tasolla, 12. ja 14. sija selkäuintimatkojen MM-välierissä. Joulukuussa aukesi myös arvokisojen mitalitili, kun Antwerpenin lyhyen radan EM-kisoissa Koiviston kaulaan ripustettiin hopeaa 50 metrillä ja pronssia 200 metrillä. Satasella sijoitus oli neljäs. Joululoman jälkeen Dallasiin Steve Collinsin valmennukseen palasi intoa puhkuva mitalisti.

Urheilijasta perhemoodiin – vai eikö sittenkään?

Seuraavia arvokisojaan Koivisto saikin odottaa yllättävän kauan. Elämään tuli uusi onnellisuuden tunne heti alkuvuodesta 2002, kun hän huomasi odottavansa lasta. Liikkeet olivat nopeat, hän jätti opinnot Dallasissa ja muutti heti keväällä Osloon takaisin Børgen luo. Nyt jäädäkseen. Nopeana oppijana hän hioi norjan kielensä akateemiselle tasolle ja haki töitä sekä Oslon yliopistoon opiskelemaan ravintotieteitä ennen lokakuista Kia-tyttären syntymää. Pariskunnalla on nyt kolme lasta vuosilta 2002, 2006 ja 2010.

Pois altaasta Koivistoa ei ole koskaan kokonaan saatu ja treenaaminen ja lenkkeily maistuu edelleen.

– Huvikseni olen tehnyt pieniä comebackejä. 2004 ja 2006 oli lyhyen radan EM-kisoissa. Ja tietysti pienempiä kisojakin, uin edelleen satasen selkää 1.02:een lyhyellä. En kai siis koskaan ole lopettanutkaan uintia. Jos kisaaminen tuntuu kivalta niin kisaan, Koivisto yksinkertaistaa.

Työ näköalapaikalla

Työt kiinnittävät entisen maajoukkueuimarin tiiviisti urheiluun. Hän aloitti jo vuonna 2006 avustajana Norjan olympiakomitean Olympiatoppenissa. Valmistuttuaan kolme vuotta myöhemmin ravitsemustieteiden maisteriksi Oslon yliopistosta työt muuttuivat täyspäiväisiksi ja samassa toimessa hän on edelleen.

– Työnkuvani on monipuolinen, ravitsemusasiantuntijana se liittyy urheilijoiden ravitsemukseen ja fysiologiaan. Työskentelen paljon huippu-urheilijoiden kanssa. Olen mukana leireillä, MM- ja olympiakisoissa, se on todella mielenkiintoista. Pohditaan eri lajien urheilijoiden kanssa, miten asioita voisi tehdä paremmin, Koivisto avaa.

– Niin ja teen vielä vapaa-ajallani nyt tutkimusta, ehkä siitä jonain päivänä väitöskin syntyy, hän jatkaa.

Kolmilapsisen perheen reissutyötä tekevällä treenaavalla äidillä on siis vapaa-aikaa?

– Niin. Minulla on sama mentaliteetti kuin urheilijana, en ole koskaan lopettanut. En mieti vaan teen, Koivisto toteaa.

21 vuoden seurustelun jälkeen Børge Mørkistä tuli vihdoin aviomies viime kesänä ja Anun sukunimeksi täydentyi Koivisto-Mørk. Pariskunta meni naimisiin Suomessa, minkä vuoksi aikaa vietettiin kotimaassa paljon kesällä 2019. Tänä kesänä tilanne on ollut toinen:

– Kävisin Suomessa mielelläni, ja yleensä aina pääsiäisenä, jouluna ja kesällä olemmekin Suomessa, mutta tänä vuonna koronatilanne on pitänyt Norjassa.